Eilen oli hyvin stressaava päivä.
Käytiin kaverin kanssa shoppailemassa, mun oli tarkotus ostaa housut, koska kaikki mun nykyiset housut suorastaan roikkuu mun päälläni.
Miten voikaan olla...
Käytiin ostoskeskuksen kaikki kaupat läpi, ja yhdestäkään ei löytynyt ainuttakaan paria housuja, jotka ei olis roikkunut mun päälläni.
What de fuck..!?
Mistä laihat ihmiset ostaa niiden vaatteet!?
Vai eikö niitä ole vaan missään jäljellä koska kaikki on niin pirun laihoja?
Olis jotenki kuvitellut että olisin ollut jotenki happy tästä asiasta, mut mulle iski vaan ärsytys ja epätoivo.
Huoh.
Olin koko päivän taistellut nälkää vastaan, ja voin myöntää et sen viiden tunnin liikkeellä olemisen jälkeen oli hyvin lähellä etten ostanut jotain nopeeta safkaa.
Mut onneks on olemassa kalorittomat juomat.
Thank you Jesus for giving us Zero Coca-cola!
Ainoo mitä jäi koko reissusta käteen oli se henkilövaaka, joka oli oikeastaan se tärkeinkin.
Ihanaa kun pystyn nyt seuraamaan mun painoa!
Taas oli melkeen pari kiloa lähtenyt.
40,8kg
Tittirii!
Oonhan mä tyytyväinen tohon lukemaan, mut haluisin olla vieläkin iloisempi.
Se sama ilo olis kiva saada ku tähänki asti.
Mut tällä hetkellä mä taistelen sen ilon, ja sen "Toi ei oo tarpeeks hyvä." fiiliksen kanssa.
Ehkä se johtuu vähän siitäkin et oon vähän kipeenä.
Mul on koko ajan niin kylmä ettei siin oo järkee, must tuntuu et tänne kämppään kuolee kylmyyteen.
Limaa tulee kurkusta ja keuhkoista asti, hiukan yskää, kurkku turvonnut, voimaton olo jnejne...
Vähensin pysyvästi mun aamupalan suuruutta btw.
Nyt se on joka aamu 100kcal.
Aattelin et ens viikol voisin vähentää sen 70kcal:iin.
Tänään lupasin mennä kaverin kanssa lounaalle Greenziin, luojan kiitos niitten nettisivuilta näkee kalorimäärät yms.
Katoin jo valmiiksi että katkarapusalaatti vähäkalorisin, 350kcal.
Se siis ilman salaatinkastiketta.
Täytyy tänään varmaan suosiolla vaan ostaa jotain sukkahousuja ku en jaksa enää tätä saatanan housu-rumbaa.
Tällä hetkellä mun tavoite 38,5kg.
En olis koskaan uskonut tän projektin alussa että tuun koskaan tavoittelemaan saatika painamaan alle 40kg.
Mut en oo vieläkään tyytyväinen, pukukoppien peilit osoitti taas sen kui ällöttävät ja läskit mun jalat todellisuudessa on.
Meinasin itkeä siellä pukukopissa.
Hyi helvetti.
Mä oon tällä hetkellä niin loppu, uupunut, väsynyt, kipee...
Pakko jaksaa, ja tänään pitäis viel jaksaa treenatakin.
Kyl se tästä.
Pakko se on.
En voi uskoo et oon oikeesti 16kg laihempi ku mitä pahimmillani ollut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti