Must tuntuu tällä hetkellä, etten vaan selviä näitten mun ajatusten kanssa.
Tää on alkanut vasta ihan lähipäivinä, en tajuu mistä tää on nyt tyhjästä alkanut.
Tän painonpudotuksen alussa mä ihailin vähätväliä itteeni peilistä, ja olin super ylpee ittestäni ku alko olemaan jo aika lähellä toivottua kroppaa.
Nyt ei oo tuntunut siltä, luulin että se olis ohimenevää, mut tätä jatkunut nyt liian monta päivää.
Vai viikko?
Kaks?
Mä en pysy enää laskuissa.
Suurimmaksi osaksi aikaa mä vaan tuijotan itteeni peilistä.
Koitan hahmottaa mun kroppaa.
Mä en vaan jotenkin osaa.
Tää on ihan hullua.
Välillä katon mun törröttäviä solisluita ja mietin "Missä välissä musta tuli näin luinen?"
Välillä mä katon mun mahaani "Mistä tää kaikki läski tähän tuli, kun vielä kolme kiloa sitten mun mahani oli mun mielestä pieni?"
Ennen ku meen tupakalle, katon mun jalkoja ylpeänä.
Ne ei oo koskaan ollut näin pienet.
Sit meen röökille, tuun takas, ja peilissä näkyy kauheet elefantin jalat.
Siis mitä helvettiä?
Just äskenhän ne oli pienet!
Mun mahasta en oo ajatellut enää kertaakaan että se olis pieni.
Mä nään vaan läskiä sen ympärillä.
Se löllyy, siitä saa kiinni, ja se on ihan muodoton.
Miks mun kylkiluut törröttää noin pahasti?
Miks kaikilla muilla naisilla on laiha maha, mutta niiden kylkiluut ei törrötä?
Miks mulla on niin vitusti tota rasvaa tossa, mut silti rumat kylkiluut?
Mulla on vaan molempien kehojen huonot puolet: alipainoisen kylkiluut mut "normaalipainoisen" (aka. mulle ylipainoisen) vatsa.
Mun on pakko alkaa treenaamaan, en enää keksi mitä muutakaan tolle mahalle tekisin.
En mä muuten saa tota rasvaa pois.
Vai onks se nesteitä?
Mä en tiedä, mutta oon alkanut pikkuhiljaa pelkää jopa veden juomista.
Pelkään että siitä kertyy nesteitä ja se aiheuttaa ton mahan löllymisen.
Tai sit se on rasvaa.
Mua ärsyttää niin paljon, mä olin alussa niin ylpeä mun kropasta, mihin kuntoon sen oon saanut.
Vaaka näyttää että paino tippuis, mut mun silmissä mä vaan lihoan päivä päivältä enemmän.
Eihän se oo helvetti mahdollista?
Kumpi valehtelee, vaaka vai mun silmät?
Mä myönnän, että nää viimeset pari päivää mä oon vihannut syömistä.
Mulla ei tunnu enää olevan minkään sortin ruokahalua.
En haluu olla syömättä, koska se sotkee mun rytmiä.
Mun on pakko pitää mun rytmistä kiinni.
En myöskään tähän asti oo uskaltanut laskee mun päivittäistä kalorimäärää yhtään alemmas.
Ei sen takia, ettäkö tulis nälkä, vaan sen takia, et mun pitää oikeesti elää sit sillä kalorimäärällä for the rest of my life, tai sit lihoan.
Pelkään tota lihoamista tällä hetkellä kuollakseni.
Pelkään että mulle on nyt alkanut jo kertyy lisää kiloja kun kroppa tottunut saatuun kalorimäärään.
Söin tänään päivälliseksi jonkun ällöttävän detox valmis smoothien.
Siinä oli kaloreita 150kcal.
Se olis riittänyt mulle ihan hyvin, mut pelkäsin että se sotkee mun rytmin, joten söin myös muutaman lusikallisen eilisen jämiä mun jauheliha/tomaatti/kurkku sekotuksesta.
Katoin nyt vasta netistä, mikä sen rasvaprosentiltaan 8% jauhelihan kalorimäärä on.
150kcal/100g !
Olin aina luottanut siihen, että se on about sama ku vähärasvaisessa (7%), mut EI !
Eli nyt lähti sitten jauhelihakin pannaan.
Mun on pakko laskea mun kalorimääriä.
Ihan varmasti mun kroppa jo tottunut tähän rytmiin.
En mä muuten lihois silmissä.
Mun on myös pakko hankkia se vaaka tänne.
Tähän asti riittänyt että oon tsekannut painoni kaverin vaa'alla aina ku oon siellä käymässä.
Mut mitä jos rupeenki lihoomaan, enkä tajuu sitä ennen ku vasta siinä kohtaa, ku kiloja tullut urakalla takas!?
Mä en pysty keskittymään tällä hetkellä mihinkään.
En pysty vastaamaan ihmisten viesteihin mitään järkevää, en pysty harjoittelemaan mun laulukeikkaa varten, en pysty edes kattoo telkkarii, hyvä ku hengittämään pystyy keskittyy.
Mä vaan stressaan itteni hengiltä koko ajan.
'
Mua ärsyttää, kun en tiiä, onko tää normaalii vai ei.
Jokainen muija tässä vitun maailmassa aina valittaa et "Vittu mä oon läski!" vaikka ne olis kuinka laihoja tahansa.
Mä en oo ikinä ajatellut että mä olisin läski.
Mä oon aina vaan nähnyt parannettavaa.
Mut mä oon aina tiennyt ettei mun tarvitsisi laihduttaa.
Nyt kun mä olen laihimmillani, mä alan oikeesti näkee et olisin läski.
Siis läski.
Siis lihava.
Siis että tuosta on pakko ottaa pois!
Mä melkeen itken täällä, olin niin tyytyväinen mun kroppaani hetken aikaa.
Nyt musta tuntuu etten oo lähelläkään sitä, mihin mun pitäis päästä.
Luen anoreksian oireita ja kulkua googlesta.
"Anoreksia voi alkaa vähäisestä laihdutusyrityksestä, joka riistäytyykin hallitsemattomaksi syömättömyyskierteeksi. Laukaisijana on ruumiinkuvan häiriö, jonka seurauksena laihuushäiriöstä kärsivä pelkää paniikinomaisesti rasvakudoksen kertymistä ja lihavuutta. Tuloksena on pakonomainen ja salaileva laihduttaminen sairaalloisen laihaksi."
Nojoo.
Okei.
Joo.
Toi ehkä kuvaa mua ihan täysin, mut kenellä laihduttajalla asiat ei oo näin!?
ARGH !
Kaikesta tehdään aina niin mukamas vakavaa, jokainen joka lukee masennuksen oireita voi Suomessa todeta että "wuhuu mulla on masennus".
Mulla todettu tää anoreksia jo aikoja sitten, jo sillon kun olin normaalipainoinen!!!
Mistä mä enää voin helvetti soikoon tietää, missä menee normaalin raja ja missä anorektikon, ku joka helvetin muija luulee olevansa läski ja laihduttaa.
Ollaanko me muka kaikki anorektikkoja?
Enhän mä edes näytä anorektikolta!
"Voimakkaasti laihtuneella potilaalla todetaan myös monia fyysisiä löydöksiä, kuten jatkuva väsymys, hidas pulssi, matala verenpaine, huimaus ja pyörtyily, sydämen rytmihäiriöt. jalkojen tai käsien turvotus, kuiva iho, nukkamainen ihokarvoitus, nestehukka, palelu tai ummetus."
No joo, noi löytyy, mutta eiks ne muka jokaiselle laihduttajalle tule?
Okei, mistä ikinä mä luenkaan, niin siellä vaan luetellaan meitsin elämää.
Mä oon käynyt anoreksian ennenkin läpi, miksen mä muka sitä tässä vaiheessa tunnistaisi?
Miks ihmiset on hokenut mulle jo alusta alkaen, että mulla olis anoreksia?
Miks sitä termiä ylipäänsä käytetään niin helpolla?
Mulla ei ollut vittu mitään ongelmaa alussa.
Enkä koe että olis nytkään.
Mut mua pelottaa tää fakta, et oon alkanut yhtäkkii näkee kehoni niin erillä tavalla.
Siis ihan semmosella hallusinaatio-tasolla!
Siis...
Niinku...
Et se näyttää täysin erinlaiselta.
Ei vaan sillees, että mikä ennen oli laiha on nyt läski.
Ei.
Vaan siis se suurentuu.
Sori mä vaan toistan näitä asioita koko ajan.
Luultavasti koko lopputekstikin toistamista.
Mut mä haluun vaan ymmärtää itteeni.
EI MULLA VITTU VOI OLLA MITÄÄN ANOREKSIAA!
Mä en oo päiviä syömättä, mä en toistaiseksi liiku yhtään, mun kalorimäärät on kohtuulliset, ja mulla ei oo _niin_ paljon alipainoa.
Mä en ihannoi anoreksia-vartaloa, mun mielestä ne on ällöttäviä.
Mä nimenomaan syön, vaikka ei olis nälkä!
Anorektikolla on nälkä, mutta se ei syö!
Oon koko ajan ärtynyt, haluun koko ajan heittää tavaroita seinään, oon koittanut sitäkin ymmärtää mistä johtuu...
Laitoin sen piikkiin, et "varmaan menkat tulossa..."
Rupesin kelaa tätä juttuu.
Eihän mul oo tullut menkkojakaan muuten vähään aikaan...
Molemmat nää asiat taas löytyy tuolta vitun anoreksia listalta, mut ALIPAINO ON ERI ASIA KUIN ANOREKSIA.
Ei.
Mä vaan skitsoilen täällä.
Ei mul oo oikeesti viel pitkään aikaan mitään hätää.
Tuolla on anorektikkoja, joiden painoindeksi 13.
Mulla se on vielä 17 puolella.
Kaikki on vaan hokenut tota niin kauan.
En olis ees alkanut harkitsee tätä mahdollisuutta, jollei kaikki hokis sitä kokoajan.
Mä vaan koitan saada mun unelmakropan, joka ei ole semmonen bmi 13 anoreksia-kroppa, vaan mun unelmakroppa.
Oon normaali laihduttaja siinä missä muutkin.
Mulla varmaan vaan joku huonompi kausi, ehkä tää johtuu masennuksesta.
Kaikki naiset näkee ittensä läskinä, miks mä skitsoon siitä, et kerranki mäkin kuulun tähän kastiin?
En mä tietenkään tästä kenellekään voi sanoa.
Eikä syytäkään.
Koska viikon päästä oon varmaan taas ihan happy happy mun kropan kanssa.
Meen sunnuntaina hakemaan uudet treenikengät (koska vanhat _kirjaimellisesti_ homehtui parvekkeelle) niin pääsen lenkkeilee yms.
Sit alotan maanantaina lihaskuntoharjoittelun, koska tarviin jonkun selkeen päivän tähän, ja tää viikko niin täynnä, et ei intoo tähän hommaan.
Sit mul alkaa tulee lihakset paremmin esille, ja mun rasva varsinkin tosta mahan alueelta saa kyytiä !
Jokainen laiha muija joutuu jossain välissä näkemään nälkää.
Eli ehkä munkin sit vaan täytyy kohdata se fakta, ettei niin laihaksi kun mä haluan pääse ilman pientä nälkää.
Ei se nälkä oo ennenkään tappanut.
Kaikkeen tottuu.
Niin moni muija on alipainoinen, ei se oo enää "normaalii" olla normaalipainoinen.
Alipaino on normaalii.
Alipaino on normaalii.
Ihmiset skitsonnut mulle jo sillon ku olin normaalipainoinen, ihmiset skitsoo edelleen, ja ihmiset tulee aina skitsoo mulle.
Mun täytyy nyt vaan vittu kerätä itteni, ja ignorata tommoset turhat kommentit, joissa ei ole ikinä ollut mitään faktaperää.
Mulla ei ole anoreksiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti