Chapter 12

Taas oli hyvä päivä, tittirii.

Heräsin tosin jo kuudelta, söin aamupalani eli puuron, ja mun piti kyllä soittaa lääkäriin ton pienen näppylän takia joka mulla mahassa, mut mä vaan nukuin lisää, enkä päässyt sohvalta ylös.
Kyllä.
Mä edelleenkin nukun sohvalla.
Kyl mä nyt pari kertaa täsä puolen vuoden aikana oon nukkunut sängyllä.

Sit 11 maissa aamulla piti tehdä äkkilähtö, koska piti viedä toi fucking toimeentulotukihakemus sossulle.
Puufh, kauheella vaivalla sitä tein vielä eilen yöllä ja yhteensä yli 37 eri paperilappua, mut mä sain sen tehtyä.
Nyt täytyy toivoa että sieltä kans jotain rahaa tulee.

Sitten menin kaverin henkiseksi tueksi sen koululle viemään jotain juttuja, ja sieltä kävelin vielä kotiin.
Jokasella askeleella ajattelin et taju lähtee, mut riittää ku ajattelee "Enää yks askel... Viel yks... Yks... Yks... Yks... Yks... OI KAPPAS, mähän olen jo himassa!"

Joten tuli taas liikuttuakin tänään, wuhuu!

Ruuaksi söin purkin kidneypapuja (n. 250kcal).

Oon nyt jäänyt ihan koukkuun tähän kidneypapu-tonnikala-sipuli sekoitukseen (niinkuin joku ei olis vielä huomannut), mut koska mulla ei oo varaa noihin kaikkiin tällä hetkellä, niin syön sitten niitä erikseen.
Paljon proteiinia, vähän kaloreita, just the way I like it.

Taas onnistunut päivä siis, hellurei!

Äää mut kuumottelen viikonloppua.
Pitäis lähtee liikenteeseen..

Okei, tässä kohtaa luulis rahan olevan mun suurin huolenaihe (mikä se itseasiassa onkin) mut oikeesti panikoin näitä asioita:

1.) Mulla ei _edelleenkään_ ole mitään housuja/sukkahousuja/shorteseja tai mitään jotka ei olis liian isot mulle. Siis ei kirjaimellisesti mitään päällepantavaa!

2.) Mitä jos mä pyörrynki baarissa? Tai taas joku rythmihäiriö? Tai jotain muuta vastaavaa? WÄÄH ei kai nyt sentään... Pitäiskö mun syödä kunnolla ennen ku lähen? Mut sit itken taas seuraavan viikon mun heikkoutta.

MAH VITUT!
Kerää nainen ittes.
Ihminen selviää kolme viikkoa syömättä ja mä kuumottelen kun vähäkalorinen ruokavalio päällä.
Pffh.
I'll be fine.

Mut silti kuumottelen.
Koska oon jo kerran joutunut siihen tilanteeseen että pyörtyilen ympäriinsä ihmisten ilmoilla enkä henkiseltä paniikiltani silti pystynyt syömään.
En haluu joutuu siihen uudestaan.
Jos joudun, niin se olis erittäin hyvin kiusallista ja noloa.
Yhen kerran voi laittaa jonkun muun piikkiin.
"Tuli sillon syötyy huonosti."

Kukaan ei varmaan edes muista sitä.
Mut jos tälläkin kertaa meen samalla tyylillä...
Voi ei.
Okei emmä mee.

Hmm...
Pitäiskö mun pakata jotain terveellistä välipalaa mukaan?
Suklaapatukka olis kaikkeista helpoin, nopeaa energiaa ja helppo kuljettaa mutta...
Sokeria.
Ei.
Suklaa.
Ei.
EI.
EI.
EI.

Mut mä en syö mitään nopeita hiilihydraatteja.
ÄÄÄ.
Noh, ehkä mun pitää vaan mennä sit ostaa joku energiapatukka tai vastaava mukaan varmuudenvuoksi.
Jollen oo heikossa hapessa niin voin aina heittää sen pois.

Jos mulla on rahaa siihen mennessä.

Ainiinjoo, keksin vihdoin mistä se/tää päänsärky johtuu.
Kahvista.
Päivä 1. ilman kahvia ---> järkyttävä päänsärky.
Päivä 2. kahvia ---> kaikki hyvin.
Päivä 3. ilman kahvia ---> järkyttävä päänsärky.

Makes sense.

Mä.tarviin.kahvia.
Ja tupakkaa.
Kahvia ja tupakkaa.
MIKSEI KUKAAN TUO MULLE KAHVIA JA TUPAKKAA !?

Take a deep breath...
Puuh...

Huomenna mä _hankin_ rahaa jostain.
En vaan kehtaa pyytää siskoltakaan enää.
Mut mun on pakko.