Mä oon kussut kaiken koko tän saatanan viikon!
Maanantai meni vielä hyvin syömisten osalta.
Tiistaina mulla oli toiset musavideon kuvaukset, söin sen mitä pitikin, ostin siihen päälle vielä 70g manteleita varmuudenvuoksi, jos meinaan pyörtyä kuvauksissa.
Söin ne vaikkei olis tarvinnut.
Noh, annoin kuitenkin tämän vielä anteeksi, koska olin käynyt aamulla lenkillä (josta mulle jäänyt muistoksi ihana penikkatauti, kiitos asfaltti), olin ollut siel kuvauksissa monta tuntia, ja lähdin vielä sen jälkeen liikenteeseen.
Mut oliski loppunut tähän.
Tää artisti jonka musavideon kuvauksissa olin pyys mua sen luo käymään ja syömään.
Mä koitin siinä ujosti söngertää etten voi enää tänään syödä mitään jnejne.
Se vaan jankkas ja jankkas.....
Sanoin että mulla kiire, pitää mennä kotiin, "Pyh, ei siin mee ku puol tuntii. Mä teen ruokaa, ja sit mä vien sut kotiin."
Koitin edelleen jankkaa melkeen paniikissa et mun on pakko mennä jo himaan kaveri odottaa pitää tehdä kaikkee koira kusee lattialle jnejne.
Mut ei niin ei.
Okei, eli jouduin menee sen luo, jossa mä vielä sanoin et en ota sitä safkaa.
Se teki kanaa, ja jotain afrikkalaista juttua, mikä näytti ja maistui aikalailla kuskusille, mut en muista mikä sen oikee nimitys oli.
"Täs ei oo yhtään kaloreita."
NIIN VISSII !
There's not such a food with no calories.
"Maista ihan hiukan, saat vähän kokemusta afrikkalaisesta ruuasta."
Ja se tyrkkäs sen lautasen mun eteen.
No ei kai pienestä palaa kanaa ja tota "kaloritonta" ihmehöskää voi olla niin paljon haittaa, pidät vaan ittes lujana sen jälkeen...
BEEN THERE VITTU DONE THAT !
Ja ahmimiseksi se tietenkin meni.
Lämmintä ruokaa on aina niin mahdoton vastustaa kun sen syömisen kerran aloittaa.
Mä en edes halua laskea kuinka monta kaloria tossa ateriassa oli.
Varmaan 400kcal.
Vähintään.
Ihan varmasti.
Koska se kuskus-kaloriton-höskä oli niin täyttävää ettei siin ollut järkee.
Ja sit viel kana oli kanankoipea, joka yks ellei rasvaisin osa kanaa.
About 10min ton syömisen jälkeen tää ahmimisen tuoma filtteri katos mun silmiltä, ja tajusin taas mitä olin tehnyt.
Vissiin paniikki näkyi mun silmistä, ku kysyin "Mä voisin käydä vessas, mis päin se on?"
"Meinaaks mennä oksentaa?"
"Haha en ku aattelin ihan kusel käydä."
Mistä arvaskaan.
JA EIKÖS SE SAATANAN VESSAN OVI OLLUT JUST SIIN SAMAS HUONEES MISSÄ ME OLTIIN.
Menin sinne vessaan ja tuijotin itteeni paniikin täytteisenä peilistä.
Okei, pystyisinköhän mä oksentaa äänettömästi..?
Ei vittu, eihän tääl oo edes hammasharjaa, ja mun kädet ihan paskasena kuvauksien jäljiltä...
Se on epäilyttävää jos laitan hanan päälle.
Ei vittu täytyy toimii nopee!
Työnsin sitten paniikissa ne mun voikukilta maistuvat sormet kurkkuun.
Siis ihan järkyttävä kökömisääni vaan kuului mut mitään ei tullut ulos!
SHIEET! MAHTOKOHAN SE KUULLA?! Vittu varmasti kuulu, kaikus niin perkeleesti! Ei vittu mun silmät, ne on ihan vetiset ja kirkkaanpunaset! ÄÄÄ voi helvetti!
Piti vaan luovuttaa, vetää vessa hämäykseksi, pyyhkii silmii ja mennä takaisin.
Jos mä lähtisin nyt, ehtisin viel kotiin oksentamaan.
"Hei mun pitää nyt lähtee himaan, kaveri ihan hiilenä ku venannut mua nyt siel niin kauan jnejnejne..."
"Joo ootetaan nyt ensin et ruokakin laskeutuu."
SITÄ MÄ JUST EN HALUU VENATA !!!!!!!!!
Nojoo.
Peli siis menetetty.
Meninkin sitten sieltä suoraan kaverille.
"Haluuks mehujään?"
"Emmä kiitti."
Hyvä minä.
Mentiin ulos chillailee.
Siellä törmättiin vanhoihin tuttuihin.
Se jätkä mainitsi mun kaverin laihtumisesta.
Ne on nähnyt viimeks alle 2vk sitten.
Mä oon nähnyt sen jäbän varmaan joku kuukausi sitten, siitä lähtenyt sen 10kg painoa.
Ei edes vissiin huomannut.
Kukaan ei maininnut mun laihtumisesta mitään.
Mä menin tästäkin asiasta paniikkiin.
Ja mulle tuli fiilis, et mä oon läski.
Mä oon läski paska porsas, varmasti lihonnut ihan vitusti viime punnituksesta, koska oon vaan kussut tätä mun ruokavalioo täs koko helvetin ajan.
Oon ihan varmaa lihonnut takas ne 10kg.
Sen takia kukaan ei huomaa mitään.
Jos ne kerran huomaa mun kaverin parin kilon laihtumisen mut ei mun "upeaa" saavutusta, niin se johtuu siitä et oon lihonnut 10kg.
Kyl sen nyt vittu huomaakin.
Mun kaverilla oli messissä viinirypäleitä ja kirsikkatomaatteja.
Mä söin niitäkin.
HIENOA.
Kun päästiin sen luo, niin aloin siivoomaan ja kävelemään vaan ympyrää siellä.
Mun oli pakko kuluttaa koko päivän paskasaldoa pois.
Sit päästään keskiviikkoon.
Keskiviikko meni hyvin ja söin vaan suunnitellut ateriat.
Ja sit päästiin torstaihin.
Eli eiliseen.
Aamu meni hyvin, puuro, kahvi, se perus ja suunniteltu.
Olin lähdössä mielenosoitukseen, joten pakkasin mukaan porkkanoita ja yhden karpalosmoothien, joista tulis yhteensä 200kcal.
No kaikki meni hyvin, söin ne sillon kun pitikin (eli siinä yhden aikoihin) ja olin viel jättänyt semmost ylimääräst varaa et voin sit perillä ostaa viel jonkun pienen evään.
Päästiin kaverin kanssa perille ja mentiin kauppaan, sanoin heti et "Vois ostaa jonkun banaanin." ja olin jo valmiina suuntaamassa hedelmäosastolle ku huomasin et kaveri kävelee ihan toiseen suuntaan.
Okei.
Mä oon joskus avuton.
Koska siis eksyn helposti, heti, ja meen samantien paniikkiin jos hävitän toisen.
Eli mun oli pakko lähtee sen perään.
Se vaan viiletti karkkiosastoille ja mä ihan paniikissa WAAT MITÄ MÄ NYT SIT OSTAN ÄÄ OOTA NYT SAATANA ET MÄ MIETIN !!
Mä.
Vihaan.
Kauppaan.
Menemistä.
Ilman.
Tarkkaa.
Suunnitelmaa.
Mitä.
Ostan.
Nyt mulla oli suunnitelma, olis toiminut jos se olis vähän jaksanut venailla mua.
Nyt sit nappasin kiireessä jonkun random pähkinäpussin kun oli ainoa lähettyvillä minkä olisin voinut edes jotenkin hyväksyy.
Sit istuskeltiin siinä ulkona, ja mulla ei ollut edes nälkä, söin silti niitä pähkinöitä.
Ja taas ahmimiseksi tietenkin meni.
Ja sit katoin kalorimäärät.
KOKO PUSSISSA OLI YLI 900KCAL !!!!!!!!
FUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUCK !!!!
TOIHAN ON VITTU YLI MUN KAHDEN PÄIVÄN TAVOTE KALORIMÄÄRÄN !!!
Oliskin jäänyt tähän.
Mielenosoituksen jälkeen mun kaveri lupas tarjota mulle pari light siiderii, oltiinhan me kuitenkin matkustettu 200km ja nyt ihana sää ja chillataan siel puistossa.
Join sitten kaks isoo light siiderii.
Sit valitin kylmääni.
"Kalja lämmittää."
Join sit viel kaljankin.
Kiitos mun erittäin fiksun juomatapani (kaikki alas ja nopeasti) ja huonon viinapääni, sain tällä aikaiseksi vaan sen kännisen nälän.
Joo.
Hienoa.
Ohan siitä jo neljä päivää ku lupasin itelleni ettei enää koskaan alkoholia että välttää tämän.
Ja mitä mä tein?
Mentiin kauppaan ja siellä kännissä ostin sit semmosen majoneesipaskaläjätonnikalasalaatin, 400kcal.
Okei.
Oliski ollut tässä.
Mut ostin vielä kyytipojaksi tuc-keksipaketin.
En.edes.halua.laskea.kuinka.paljon.siinä.oli.kaloreita.
Ja nämä söin bussissa.
Ja kun taas pikkuhiljaa tajusin et mitä vittua mä nyt TAAS tein, niin ÖHÖ ÖHÖ MINNES MEINASIT OKSENTAA ?
Mä en oo koskaan vihannut itteeni niin paljon ku tällä hetkellä vihaan.
Mä en koskaan uskonut että joutuisin tähän pisteeseen, missä mä ihan todellisuudessa ajattelet että mä olen läski paska, jolla ei oo mitään itsekontrollii, mä kusen kaiken, mä olen ihan yhtä paha ku kaikki muutkin ylipainoiset amerikkalaiset fat assit jotka vetää mitä mieli tekee, mun pitäis hypätä parvekkeelta koska mun ihmisarvo on pyöreet nolla, kaikki muut ihmiset saa pidettyy ittensä kasassa mut mä en, mä oon vaan teeskentelevä terveysihminen koska todellisuudessa mä sorrun ihan samalla tavalla ja koko ajan ja kohta oon satakiloinen norsu.
Mut sit katon itteeni peilistä, ja totean, että mähän olen jo satakiloinen norsu!
Mun jalat höllyy ja löllyy, mun vatsa menee makkaroille, mul on ihan kauhee kaksari, mun allit on niin isot et menisin jostain historiallisesta lentoliskosta nahkaisten siipieni kanssa...
Mä haluun vaa'an.
Mä haluun tietää kui paljon oon lihonnut.
Mut jos mulla olis vaaka, niin en uskaltais kyllä nousta sen päälle tällä hetkellä.
Mä vaan itken hysteerisenä ku mietin kui läski musta on tullut.
Mä oon kussut kaiken.
Maistuiko ne safkat niin hyvälle et ne oli tän arvosia?
Ei.
Koska mä olisin voinut syödä vaikka vittu kurkkua tai tomaattia tai mitä tahansa, mut koska mä oon läski paska niin oon vaan vittu ahminut kaikkea.
Kukaan ei voi pakottaa mua syömään mitään, mä oon ihan ite kaiken niellyt.
Jokanen valinta on ollut loppupeleissä mun oma, se ei oo mikään tekosyy et tyrkytetty tai ollut tarjolla.
Ei.
Koska mä itse päätän mitä syön.
Ja mä oon itse mennyt noi kaikki syömään, sekottanut mun kropan ihan täysin, lihottanut varmaan 10kg tän viikon aikana, ja nyt mun kroppa höllyy ja löllyy niinku mikäkin vitun vesipatja.
Mä oon täällä jatkuvassa paniikissa, koitin rauhotella itteeni et "Nyt jatketaan vaan samaan malliin ku ennenki, ignorataan noi ahmimispäivät, niitä ei koskaan tapahtunut..."
Mut miten mä voin unohtaa ne ku tätä läskii on joka paikassa!?
Mun melkeen valmis kroppani on lähtöpisteessään!!
Kaikki työ oli turhaa!
Mä melkeen itkin tänään aamulla ku koitin saada väkisin sitä puuroo alas.
"Et sä voi alkaa paastoo, se sekottaa sun kroppaa entisestään ja johtaa ahmimiseen..." "Niin just läski, syöppä viel vähän enemmän niin lihot entisestään..." "Oo pari päivää syömättä niin se kuittaa ton sun ahmimisen." "Tänään on perjantai, sä näät sun kaverei, jollet sä syö nyt, niin syöt viimeistään illalla ku kiusauksia joka puolella."
Kaikki nää ajatukset pyöris mun päässä ihan hulluna.
Kokoajan joku huutaa mun pääni sisällä, mä oon läski, mä en tuu koskaan olemaan laiha, mun on pakko olla syömättä jos haluun ikinä päästä hyvään kuntoon...
Se ääni, joka käskee syömään, on mun oma ääni.
Yritän huutaa kaikkien näiden muiden äänien läpi.
Yritän olla se järjenääni.
Yritän uskotella itelleni, ettei viikossa voi saada niin paljon tuhoa aikaan.
En mä voi muutamalla ahmimis/ryyppäämispäivällä tuhota koko mun kroppaa.
Mut mä näen sen peilistä.
Mä tunnen sen ku koitan kosketella mun kroppaa et hahmottaisin sen järkevästi, mut oon jokapuolelta ihan löysä ja läskiä.
Ei toi oo löysää ihoa mun mahassa, vaan läskiä.
Ja samaanaikaan ajatukset siitä kuinka läski ja surkee mä olen niin pyörii mun päässä.
Ja ne kuulostaa vitusti uskottavemmilta ku mun oma ääneni.
Mun pieni, valittava, tekosyitä keksivä ääneni.
Miks mä koitan uskotella itelleni jotain paskaa?
Miks mä koitan keksii itelleni valheita, että tulis parempi mieli?
Mun täytyy lopettaa tää väkisin tekosyiden, selittelyjen, ja lohduttelujen esittely itelleni.
Sen takii oon varmaan sortunutkin.
Koska mun "järjenääni" väittää, ettei se oo "NIIN PAHA".
AI EI VAI!?
Mä en uskalla enää nähdä ketään tai lähtee mihinkään.
En oo kertaakaan sortunut sellatte, et olisin yksin himassa.
Aina ku oon yksin himassani, niin kaikki on hyvin.
Ei oo mitään houkutuksii eikä tuu edes mieli mitään.
Emmä joudu kauaa olee tääl eristäytyneenä.
Mä oon ihan kohta valmis.
Jos mä sain niin paljon pudotettuu painoo parissa kuukaudessa, niin saan mä nytkin kun kiristän vähän tahtia.
Kello tulee jo puol yks enkä oo vielkää pystynyt syömään mitään.
Argh.
Mua oksettaa pelkästään ajatus syömisestä.
Jokainen suupala on suupalankokoinen läjä läskiä lisää tähän kehoon.
Mitä vittua tapahtu?
Kaikki meni niin täydellisesti, ja nyt homma alkanut kusee koko ajan.
Mä en vaan yksinkertaisesti saa enää poistuu himasta ihmisten kanssa mihinkään.
Sit homma kusee aina.
Muiden kanssa vietetty aika ei todellakaan ole tän arvoista.
Mä olen niiden kanssa enemmän sit, ku oon täydellinen.
Emmä edes vittu kehtaa nähdä ketään ku ne näkee et oon lihonnut!
Mun instagramiin lisäämissä kuvissa näytän tosi laihalta.
Johtuu varmaan kuvakulmasta.
Tai valotuksesta.
Tai jostain.
Mut livenä en todellakaan näytä niin laihalta.
Ja ne olettaa et näytän siltä miltä kuvissa.
Mut mä nään itekin etten näytä siltä.
Välil on käynyt kyl mielessä "Mitä jos sä vaan oikeesti näytät tolta, mitä jos sä vaan ootkin laiha mut sä et ite näe sitä peilistä?"
Mut mä tiiän et toi on taas vaan sitä itelleen selittelyy.
En oo keksinyt järkevää selitystä miks näytän niin laihalta kuvissa nykyään.
En tiiä.
Ihan sama.
Mun silmät ei valehtele, mun kädet ei tunne omiaan, ja jos olisin niin laiha niin kyl porukka olis enemmän huomautellut.
Kukaan ei huomaa et olisin laiha, mä näen että mä oon läski =
VOISKOHAN JOHTUA SIITÄ ETTÄ MÄ OON VIELÄKIN LÄSKI!!!
Katoin yhtä 1,5kk vanhaa kuvaa, minkä otin vertaillakseni mun kroppaa laihdutuksen jälkeen.
Meinasin oksentaa.
Miten mä oon kehdannut liikkuu missään semmosena sotanorsuna?
Ja mä viel muistan että sitä kuvaa ottaessani olin jo laihtunut jonkin verran, ja olin ylpee siitäkin.
HYI VITTU !!!
MIKÄ VITTU MUA ON VAIVANNUT!?
Mä en voi sanoin kuvailla kuinka paljon itseinhoa mulla on tällä hetkellä sisälläni.
En oo koskaan ikinä milloinkaan elämäni aikana inhonnut itteeni näin paljon.
Mä oon niin ällöttävä, että tekee pahaa olla täs kropas.
Haluisin mennä juoksemaan ja treenata nää läskit vittuun nyt heti välittömästi, mut koska paskoin jalkojani entisestään penikkataudinkin saatuani, niin en pysty liikkuu kauppaankaan, ja mä vaan pitkittäisin tätä.
Heti kun pääsen tästä eroon niin alkaa pikalaihdutus.
Tiedän että se on paska idea näin niinku perjaattees, mut mä voin pahoin koko ajan tässä kropassa kun siinä on niin paljon rasvaa ja läskii ja MÄ OON NIIN ÄLLÖTTÄVÄ ETTEN HALUU EES KOSKEE ITTEENI!
Mulla ei oo koskaan ollut tämmöstä fiilistä.
Enkä tiennyt et tää on mahdollista.
Siis niinku tällä mittakaavalla.
Kaikki pikkuteinit jauhanut tätä samaa paskaa, mut oon aatellut et se on vaan huomionhakemista, koska ei kukaan voi inhota itseään.
Mut musta tuntuu etten mä oo enää mä.
Se ihminen jota mä inhoon ei oo edes minä.
Se on joku muu, koska mä inhoon sitä niin paljon, ja se ällöttää mua.
Miten mä voisin muka ällöttää ite itteeni?
En osaa selittää.
Mut siis en haluu olla tän kropan lähellä, tuntuu samalta ku jos mua pyydettäis työntää käsi jonkun 200kilosen vatsamakkaroiden väliin.
Niin paljon mua ällöttää olla tän kropan sisällä.
Ja tältä musta tuntuu tällä hetkellä.
Mä oon niin likanen sisältä.
Tekis mieli juoda jotain tiskiainetta ja toivoa, että se pesis kaiken tän paskan mun sisältä pois mitä kaikesta näistä paskaruuista on mun sisälle kertynyt.
Mut ei se vissiin toimi ihan sillees.
Okei, alotan vaan tän projektin siis alusta.
Tästä päivästä lähtien ei.enää.repsahduksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti